Satoa tulossa

Voi miten komeiksi tomaatit ja kurkut ovat kasvaneet, kurkut jo syötövissä ja tomaatti punoittelee.......

....hmmm... no ei nyt ihan niistä aiemmin kuvatuista taimista sentään. Pitäis olla jotain super kasvuvoimaa jos niin olisi. Kirkonkylän puutarhalta löysin valtavan suuret taimet, jotka oli ihan pakko hilata kotikasvihuoneeseen. Näitä pääsen nopsasti maistelemaan, vielä kun aurinko hellisi ja makeuttaisi ne kypsiksi.

Vuorenkilpi

Kiitos äiti kun kävitte apupuutarhureina tänään. Nyt on tien vierus siistimpi, kun istutitte siihen puoltoista sataa vuorenkilven tainta. Toit vielä lähes kaikki taimetkin mukanasi, omista penkeistäni revittiin vain siistimismielessä vähän lisätaimia. 

Talon ja tien välissä on jyrkkä rinne jonka hoitaminen on ollut lähes mahdotonta. Muutama viikko sitten aloin myrkyttämään rikkakasveja alta pois ja hyvin olinkin saanut lähes kaikki kasvillisuuden aivan ruskettuneeksi alueelta, nyt on taimilla tilaa kasvaa, eikä tarvii ihan heti kitkeä juolavehniä ja voikukkia. Eikä toisaalta tarvii raivurin kanssa leikata heiniä ja kinkkailla tuossa jyrkässä rinteessä.

Nyt toivon vain hiljaista kesäsadetta ja paljon aurinkoa, jotta taimet lähtevät valtaisaan kasvuun:)

Kasvihuone

No nyt vihdoin sain kasvihuoneeseen istutettua muutamat taimet. Ihanan läksiäislahjan sain työkavereiltani, kun olivat hankkineet lahjakortin, joka oli tarkoitettu taimien ja kasvien ostoon. Näin oikeestaan kävi jo toisen kerran tässä elämässä. Neljätoista vuotta sitten sain samoin lahjakortin puutarhamyymälään.  Kiitos kaikille :)

Kirsikkatomaatin (varrellisen), paprikan ja kasvihuonekurkun istutin itse tekemääni kasvusäkkiin. Täällla oli taas kerran kasvusäkit loppu, joten tein ne itse ja oikeastaan kivempi niin. Sain paljon edullisemmin ja vielä jäi jäljelle kanankakkarakeita heiteltäväksi muillekin pihan kasveille. 

Kasvusäkki syntyi,  kun ihan tavalliseen multasäkkiin tein pohjaan tietysti vesireijät ja sitten päälle, kuvapuolelle tein taimiaukot.... hmm kasteluaukot vielä puuttuu. Taimiaukosta kaivoin käteni pussin pohjalle, jonne levittelin useampia kourallisia kanankakkarakeita. Ja siinäpä ne itsetehdyt kasvusäkit ovat. Viime kesänä jouduin tekemään samoin ja kaikki onnistui oikein mukavasti. Minulla on käytössäni pari kappaletta kasvusäkin alle tulevia altakastelualtaita, jotka ovat osoittautuneet tosi toimiviksi. Niiden avulla saan kastelun niukkuutta ja epätasaisuutta vähän anteeksi.

Lisäksi kasvihuoneessa kasvaa muutama amppelitomaatti, joissa on jo pieniä raakileita. Myös yksi sipuli tai valkosipuli on eksynyt joskus aiemmin sisätiloihin ja mokoma työntää niin napakkaa vihreää vartta. 

Omenankukka

Omenapuun kukka on yksi kauneinpia kukkia musta ja tuoksukin on ihan huumaava. Kävin kuvaamassa vielä vähän nupullaan olevia kukkasia ja samalla nuuskuttelin kimalaisen kanssa kilpaa kukkasia. 

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

Mistä kuvasta tykkäsit eniten? Olen numeroinut kuvat niiden alle... katotaan mikä voittaa:)

Greeni ja carddi

No nyt on green card suoritettu. Kolme kovaa päivää takana, onnekseni sain käydä kurssin ykstyisoppilaana. Pron kanssa harjoittelimme ja kävimme läpi lähilyöntejä, puttauksia ja hiekaltakin vielä postimme sitä pientä palloa. Hiekalla mailan ei pitäisi koskettaa palloa vaan siinä löin hiekkaan ja niinpä se pallo ihmeesti hyppäsi pois hiekalta..... joskus. Kunnialla selvitin myös kokeen kirjallsien osion, joka koostui sääntöosiosta ja etiketti / käyttäytymisosiosta. 

Kurssiin kuului neljän reijän lyönnit kentällä. Olipa jännä, miten ensin lyönnit lähti todella hyvin ja ekan väylän suoritinkin ihan niin kuin pitikin, toinenkin vielä meni ihan ok. Mutta sitten alkoi tökkimään... mikään ei onnistunut. Pallo ei vaan lentänyt, vaikka kuinka mallasin ja annoin mennä, niin kuin aiemminkin, mutta ei ei. Väilillä mulla oli harjoituksessa jo kolme palloa, joillla yritin jokaisella päästä lähemmäs reikää. Tuskaista ja takkusta oli. Kunnes yhtäkkiä lyönti taaas löytyi ja pääsin kuin pääsinkin "maaliin" ja sain kaikki kolme palloa viimeiseen reikään. Pääsin seuraavan porukan edestä karkuun.

No nyt on kortti taskussa,  tästäpä tämä harjoittelu vasta tavallaan alkaa.... lyöntejä ja varmuutta lyönteihin pitää saada kovasti alle, ennen kuin uskaltaudun ihmisten ilmoille pelaamaan.  Selkeesti oikean käden tunnottomuus ja oireet vaikeuttavat mailan käsittelyäni, mutta olen päättänyt, ettei se ole este. Uskon, että jos saan tietyn muistijäljen lyönnistä kroppaani, niin silloin lyönnit alkavat sujua rennommin ja varmemmin.

Golffi 

Hauska tilanne kävi viime viikolla... heitin kaverille, että minua kiehtoisi kokeilla miten golf sopisi köpelökädelleni ja halvaantuneelle oikealle puoliskolleni. Hän oli heti valmis kanssani kokeilemaan lyöntejä ja lupasi tutustuttaa mut golffin kiemuroihin. 

Viime perjantaina kävin lyömässä sangollisen golfpalloja ympäri harjoituskenttää. Lyönnit onnistuivat vaihtelevalla menstyksellä niin kun arvata saattaa ja sallittuakin on. Silloin kun lyönti ei onnistu, pallo ei pitkälle lennä tai välillä ei lentänyt laisinkaan:) Välillä saimme hiottua lyönnin parempalle tolalle ja silloin saatoin tuntea ihan kropassa kuinka lyönti lähtee helposti ja asennot ovat luontevat ja helpot, ei tarvii vängätä ja jängätä mihinkään päin.  Ihana terävä kirkas naps- ääni kuuluu pallon ja mailan kohtaamisesta. Ja pallo lentää komeessa kaaaressa. Tuntuu ihan uskomattomalta kuinka pitkälle pallon voi lyödä niin pienellä mailalla:)

Parin tunnin tutustumisen jälkeen koko perjantai-illan olin aivan kuin hakattu tai katujyrän alle jäänyt. Huonosti nukutun yön jälkeen lauantainkin olin tosi kipee. Ennätin jo ajatella, ettei minusta taida olla golffariksi. Sunnuntaina pikkasen helpotti, mutta yhä edelleen kropassani oli lihaksia, joita en tiennyt olevan olemassakaan. 

Kaikesta huolimatta päätin, että yhteen kertaan en kyllä lannistu vaan joka tapauksessa kokeilen vielä jokusen kerran uudestaan ja sittenpähän kärsin kipeeni. Vasta muutaman kerran jälkeen teen päätösen jatkosta. 

Maanantaina oli pikkasen parempi ja niinpä suuntasin kentälle päin. Kävin hakemassa mailan ja pallopoletit ja aiempien oppien turvin suuntasin varusteineni harjoittelemaan. Löin palloa ensimmäisen kerran, toisen ja kolmannenkin. Tunsin ettei homma sujunut sinne päinkään..... Mallasin mailaa palloon, nostin mailaa ja yritin muistella missä kohtaa ranteen ja minkä ranteen milloinkin piti olla suorana ja miten käsiä pidetään kuin halkoja hakattaisiin. Sit kun lyödään rentona annetaan mailan mennä toisella puolella ylös asti. Katse pidetään koko ajan pallossa jne.... iik olikohan ees noin. En tiedä, mutta jotain lyönneissäni oli pahasti pielessä. Tunsin, ettei lyönnit kulkeneet niin kuin piti, eivät tuntuneet oikealta ja mikä kamalinta pallokaan ei lentänyt. Silti mäiskin kaikki kuuskymmentä palloa urhoollisesti. 

Tiistaina pidin huilipäivän, vaikka en enää ollutkaan niin kovin kipee.

Keskiviikkona olin päättänyt, että käyn kokeilemassa lyöntejä uudelleen. Openikin pääsi katsomaan mikä nyt on pielessä. Taas tökkäsin poletit koneeseen ja pallohärveli pudotteli vauhdilla sangollsien palloja lyöntejäni varten. Löin muutaman pallon ja ne menivät juuri yhtä pieleen kuin aiemminkin yksin harjoitellessa. Meitä nauratti kumpastakin, openi kysyi, mihin ihmeeseen olin osannut hukata todella hyvän lyöntini.... johon vastausta minähän en kyllä tiennyt. Se tuntui musta ihan kummalliselta, ettei se onnistunut enää kuten ekalla kerralla.  Mä jostain syystä vänkäsin ja jänkäsin ja kaikki se aiempi rentous oli tipo tiessään. Sen verta sitä analysoitiin, että saatoi johtua kivuista ja jäykkyyksistä. Jonkin aikaa siinä kun hioimme ja yritin ajatuksen kanssa saada lyönnin kohdalleen, niin naps.... yhtäkkiä lyönti löytyi ja niin se onnistui hyvin ja sen jälkeen valtaosin pallot lensivät komeesti kauniissa kaaressa 75 metrin merkin  molemmin puolin. Olinpa taas tosi mielissäni:)

Tänään torstaina kävin taas itsenäisesti napsimassa sangollisen palloja. Isompi osa  onnistuneesti, osa vähemmän onnistuneesti. Mutta nyt ei kuitenkaan lyönti aivan niin hukassa ollut kuin aiemmalla kerralla.On sillä valvovalla silmäparilla kummallinen voima, jotenkin on paljon helpompi lyödä kun toinen kommentoi ja kertoo mitä mitenkin muutetaan ja miksi lyönti ei onnistunut. Tänään saattoi taas vähän vaikuttaa puutunut ja kömpelö käteni ja muutenkin aika kipeä kroppa..... hmmm eikös sitä sanota, että urheilija ei tervettä päivää näe:)

Mutta näin muutaman kerran harjoitelleena täytyy todeta, että golf on vaikea laji. Ja voin vain kuvitella, miten vaikeeta sit onkaan kun vähän oppii lisää. Varmaan tässäkin on totta se sanonta, että tieto lisää tuskaa.

Näillä nyt mennään ja opitaan lisää pikku hiljaa. Harjoitusta vaaditaan varmaan hurjasti:)

Kortti ylioppilaalle

Huusholli alkaa näyttää taas kaaokselta. Oon levitellyt askartelutarvikkeita ympäriinsä ja tarvikkeet huutavat siellä täällä tekijäänsä. ja mun pää inspiraatiota. Ja kroppa voimia ideoiden toteuttamiseen. 

Ja sit mä saan aikaiseksi simppeleitä kortteja... hmm..kissa ei pääse karvoistaan:)

Kortteja

Ihan omaan minimalistiseen ja yksinklertaiseen tyyliini väkästelin talvella Australiassa tämmöoisiä kortteja. Nyt kaivoin tekeleet esiin ja lisäilin ihka omalla suomen kielellämme onnentoivotukset kortteihin. Australian korttitarvike ja skäppitavike tarjonta olivat vähän eri näköisiä kuin meillä täällä, vaikka aivan samoin kiinalaista tuotantoa nekin ovat, mutta design on sikäläistä.

Perhe matkalla....

Inkku ja Ilona eivät oikein innostuneet uudesta kulkuvälineestämme.  Äippä kun aloitti uuden pyöräilykauden ja samallahan sitä voisi pienet koirulit kyydistä katsella lähiseudun maisemia.  

 

Kävimme pienen lenkin heittämässä ja toiset reppanat olivat ihan kauhusta kankeana kärrissä. Kaiken kaikkiaan uusi sähkäavusteinen Helkama jaksoi oikein mukavasti avustaa yhdistelmää, kärri koirineen painaa vajaa 20 kg.

Nähtäväksi jää tuleeko tästä meidän uusi harrastus ja suostuvatko tytöt enää kyytiin ollenkaan:)

Avainhelmet

Sain yhtenä ilta näpetelyinspiraation ja löysin "aarteistani! helmiä. Telkkaria katsellessa pujottelin puuhelmiä nauhaan ja niinpä niistä syntyi tämmöisiä avainhelminauhoja. Sopivaa pientä näpetelyä tämmöiselle köpelökadelle ja lapset ovat aina innoissaan kun saavat pujotella erivärisistä helmistä uudenlaisia koruja. Avainnauhoja, joissa tuollaiset metallilukot, löytyy kaikilta kirppareilta, eivätkä maksa paljon.