Tuunatut seinäkranssit

Olen kuusi tai seitsemän vuotta sitten tehnyt koivunoksista seinäkranssit, jotka ovat kestäneet oikein hyvin aikaa ja Suomen säitä. Nyt päätin tuunata vähän kransseja ja spreijasin ne valkoisella maalilla. Ja taas on ihan kuin uudet koristeet:)

Kranssit seinällä näyttää pikkuisilta, mutta todellisuudessa ne ovat lähes metrin halkaisijaltaan. Koristeissa on lähes aina ollut ledivalosarjat, jotka näkyvät nyt vaaleaa vasten huomattavasti paremmin ja kirkkaammin. Kranssit on aina herättäneet kyläläisten mielenkiintoa ja tosi moni niitä kehuu ihan minulle asti.

Tänä vuonna laitoin ikkunan eteen yhteen kynttilälyhtyyn valosarjan... se on minusta tosi kivan näköinen ja kun se on ikkunan edessä, tulee siitä valoa myös sisälle päin:) Kuva eivät ihan anna oikeutta valoille.

Oma maa mansikka....

Uskomatonta kun vieläkin mansikat kypsyvät... tässä ehkä nyt tämän kesän viimeiset. Kaikkiaan kahdesta mansikkapuskasta tuli vielä nyt syyskuun lopulla ehkä litran verran mahdottoman kokoisia möllyköitä. Suurin osa taas ennätti hujahtaa pieniin suihin ennen kuin sain ne valokuvatuua:) Mansikkapuskat ostin keväällä kun niitä mainostettiin sellaisiksi, että tekevät satoa koko kesän... ja niin ne ovat tehneetkin. Puska oli muistaakseni perhemansikka... ilmeisesti siinä on useampaa lajiketta samassa puskassa.

Toivotaan, että mansikkapuskat talvehtivat hyvin ja saamme ensi kesänä samoista puskista uuden sadon:)

Nuket matkalla ompelijalle

Tässä seuraavat nuket, jotka lähtevät ompelijalle uusien vaatteiden toivossa. Edellisistä ei tullut otettua ennen ja jälkeen kuvia, nyt sain ennen kuvankin aikaiseksi.... meitä kaikkia jännittää:)

Nuket eivät ole myynnissä:)

Keisarinnan uudet vaatteet

Aikoinaan nukkejen keräily alkoi kun löysin kaksi vanhaa nukkea paikalliselta kirpparilta. Ne olivat juuri sinne tulleet ja myyjä oli kertonut niiden olevan hänen omia leluja. Toisen nuken niskassa lyijykynällä kirjoitettu omistajan nimen lisäksi vuosiluku 1937. 

Onkohan mahdollista, että nämä olisivat Martta Bebe nukkeja? Nukkekeräily on mahtava harrastus, mutta mokomat ovat vaan niin mahdottoman kalliita.

Tytöt olivat vaateettomia ja ajattelin tekeväni heille uudet vaatteet kun on aikaa.... no sitähän ei koskaan ollut ja nykyään en oikein kykene väkästelemään kovin pikkutarkkoja käsitöitä. Alkukesästä ajattelin, että kokeilenpa jos ex-anoppini innsotuisi tekemään tytöille uudet mekot. Tein tikusta asiaa ja poikkesin siellä päiväkahveella ja siinä vaivihkaa kysäisin josko hän innostuisi erilaisiin ompeluhommiin. Ja hänhän innostui ja pyysi tuomaan  nuket kulkeissani.´

Jossain vaiheessa kesää löysin jonkun sopivan mekkokankaan ja keräsin tytot ja vielä yhden vauvanuken laatikkoon ja ajelin anoppilaan. Kollasin anopin kangasvarastosta muutamia vaatekankaita lisää ja niinpä pääsimme suunnittelemaan mekkojen mallit ja kankaat kullekin nukelle erikseen.

Tänään nuket tulivat kotiin uusine leninkeineen. Yllätyksekseni niille oli tehty myös tosi kauniit aluspaidat ja housutkin. Olen tosi tyytyväinen... hmm... näköjään kannattaa olla ex-anopin kanssa väleissä:)

Kesän viimeisimpiä mansikoita...nammm

Mansikkapuskista löytyi vielä muutama kurallinen ihania punaisia ja makeita mansikoita.... muutaman ennätin valokuvaamaan ennen kuin menivät pienii suihin:)

Morsiusneito

Meille muutti taas uusi asukas. Tämä morsian on jo ikäneito. Hänellä on kaunis, hempeä, hauras pitsinen mekko ja huntu. Upeat helmet kaulassa  ja söpö rannerengas. Nuken pää ehkä paperimassaa ja kankainen sahanpuruvartalo.