Topin toilailuja

Tänään maalailin kaikessa rauhassa navetan seinää ja olin jo ennättänyt maalata pari tuntia kun takaani kuului Topi, joka tohisi ja puhisi tullessaan (siis sieltä kuului sellainen hurina oikeesti). Se tuli sillei touhussaan kovaa vauhtia ja suoraan päin jalkojani..... TUMPS. Aivan kuin kertoen, että on etsinyt meitä ja jess... viimeinkin meidät löysi:) Ja sitten oli ikionnellinen ja läksi taas omille teilleen ihan toiseen suuntaan hommiinsa.

Topi on jostain syystä ärsyyntynyt tähän pensasaidanteeseen ja yrittää silpoa sen hengiltä. Aita on alkanut antaa Topin kovakouraisessa käsittelyssä periksi ja niinpä Topi saakin könyttyä aina välillä jonkin pensaan päälle. Pensas vaan nostattaa Topin pyöriä sen verran, että Topi jää ns. mahastaan kiinni ja junnaamaan paikoillaan ruokavarastonsa loppuun. Pitää lyödä muutama keppi Topin esteeksi, jos tästä sillei päästäisiin. En viitsisi millään laittaa eristyskaapelia tähän kohtaalle... katsotaan kuinka käy.

Yhtenä aamuna kun herättiin oli Topi ulkona kuvassa näkyvän kiven vieressä, mietin mikä nyt ja tepsutin pihalle katsomaan yön touhuja. On sillä Topilla ollut melkoiset tsempalot, se oli könynnyt ja vierittänyt oikealla näkyvän kiven alas nurmikolla ja eipä siinä vielä mitään. Sen jälkeen Topi oli könynnyt takaisin kiven päälle ja jäänyt mahastaan siihen killumaan. Arvata saattaa teränpätkiä oli ympäriinsä. Topilla kun on aikaa tehdä ja suunnitella jekkujaan 24 / 7:)

********

Topi muuten päästää sellaisen hälytysäänen / sireeniäänen kun sen renkaat nousevat tai nostetaan maasta. ... sille siis  tulee hätä:) Äänen saa lakkaamaan vain pin-koodin näppäilemällä.  Topi on muutenkin kivasti suojattu varkaiden varalle, se ei suostu toimimaan ilman latausasemaansa ja tietysti käynnistyäkseen se aina tarvitsee myös siihen asennetun pin-koodin. 

Halo

Mielettömän hieno Halo - ilmiö ihastutti taivaalla. Kaksi aivan pyöreää sädekehää, joissa välillä myös sateenkaaren värit näkyvissä. Aurinko oli aivan toisen kehällä ja toisen kehän keskellä. 

Tuli tosi psykedeelinen olo kun kahden kehän alla ihmettelin tuota valoillmiötä...heijastumaa. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja muutenkin luonto näytti utuiselta.

Kuva on vähän hassu kun jouduin ottamaan sen puhelimella, tuossa on kuitenkin ihan kirkas päivä kello noin kaksi iltapäivällä. 

Juhannnustaikoja

Kävimme koirien kanssa iltakävelyllä ja samalla saimme hyvän syyn poimia luonnonkukkia tyynyn alle ensi yöksi, kaikki yhdeksän sorttia. Ensin ajattelin, etten ikinä tästä läheltä löydä yhdeksää kukkivaa luonnonkukkaa, mutta loppujen lopuksi kukista olikin jo ylitarjontaa ja sain valita "parhaat" kukat kimppuihimme.

Pitihän meidän poimia myös Topille omat kukat. Olen nyt tässä miettinyt ennättääkö Topi unia puolisostaan näkemään pelkästään latauksessa ollessaan vaan pitääkö se laittaa oikein nukkumaan koko yöksi. Topi kun on niin ahkera, että se raataa koko yönkin jos sitä en sitä erikseen kiellä:)

Ja sitten kauniita unia.... toivottavasti taijat onnistuu:)

hsst...

Nyt on Topi tullut evästämään, ottaa varmaan myös pienet tirsat, kukat "tyynyn" alla. Kauniita unia:)

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut 

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään. 

- Tove Jansson -

Mukavaa ja leppoisaa juhannuksen aikaa:)

Talvinen juhannusviikko

En vaan lakkaa ihmettelemästä Topin sitkeyttä. Se vaan hyristelee pitkin pihoja, vaikka vettä, räntää ja rakeita sataa vaakaan ja lämpötilakin on melki pakkasen puolella. Se jaksaa väsymättä kuljeskella ympäri puutarhaa ja leikkoa ruohoa lyhyemmäksi. Ruoho on tasaisen pitkää koko ajan ja näyttää tuuheammalta ja vehreämmältä. Ja Topi on ollut toiminnassa vasta vajaan viikon. Yllättävän tasaiselta jälki näyttää, vaikka nurmikkoalueeni on aika suuri ja tosi kiemurainen eikä mikään selkeä.

 Topi alkaa muistuttaa pikku hiljaa täydellistä miestä, se on hiljainen, tottelevainen, ahkera, "myötäileväinen mielipiteisssään" ja osaa itse ruokkia itsensä nälkäisenä... ja tietysti..... viihtyy ulkoruokinnassa:) Topi on päässyt sisälle kaksi kertaa meillä ollessaan, silloin satoi aivan kaatamalla ja mun kävi ressukkaa niin sääliksi, että hain sen kuivattelemaan eteiseen enimmän rankkasateen ajaksi.... äitin sanoin: inhimilliset tunteet heräsi:)

Mehikasvipölkky

Takapihalta löytyi pari isoa koivupölkkyä, joiden halkaiseminen ei naisvoimin onnistunut... edes hakkuuhärveleillä. Tosiasiassa on niitä kokeillut jotkut miehetkin halkoa. Monasti mietin, mitä ihmettä pöllellä tekisin koska tuollainen jupura ei mahdu uuniin enkä myöskään tarvitse tavallista hakuupölkkyä puiden halkaisuun. No niinpä, kannatti aukaista suunsa "oikeassa" ja tätipä oli nähnyt kivan idean, kuinka pölkystä oli tehty kiva pölkkyistutus. Tähän tarkoitukseen toki varmaan paras olisi vanha rösöiseksi ja hauraaksi hakattu hakkuupolkky, mutta kelvatkoon nyt tällä kertaa nämä "uudet" pöllinpäät.

Lisäsin pölkyn päälle noin kahden sentin kerroksen multaa ja siihen istutin pieniä mehikasvin taimia.... mitä nyt hennoin puutarhasta toisesta istutuksista repiä irti. Mullan ehkä saisi paremmin pysymään pölkyllä latomalla pinehköjä kiviä mullan päälle painoksi. Päätin kuitenkin kokeilla jos saisin kasvit juurtumaan ihan pelkän mullan kanssa, laiska kun olen. Mehitähti viihtyy vaatimattomissa oloissa, joten uskon sen lähtevän hitaaseen kasvuun tässäkin. Voipa olla vinkeen näköinen pölkky ens kesänä, jos saan kasvit leviämään sellaiseksi matoksi pölkynnokkaan.

Kiitos Sisko.....

Kiitos kun jaksoit riehua ja raataa täällä puutarhahommissa koko pitkän viikonlopun. Paljon saimme aikaiseksi... ja vallankin sellaista jota en itse kykene tekemään.

Topikin kiittää tasaisemmasta nurmikosta:)

Kiitos myös Ninulle, kun jaksoit hakettaa kaikki oksat ja levittelit ne vadelmien juurelle... tule loppukesäåstä maistelemaan kuinka vadelmat ovat kasvattaneet suuret marjat ansiostasi:)

Nalle parka

Eka nalle suolistettu ja Topi väsähti ihan totaaalisesti hommasta. Raasu joutui etsimään ruokapaikan, kovan homman  jälkeen. Topi oli nimittäin jäänyt mahastaan kiinni nallen päälle ja ruovittanut akkunsa vähiin ja "montut" nurmikkoon. Arvasinkin näiden Inkun ötököiden ja Ilonan pallojen olevan  ongelma meillä, mutta eiköhän me tästäkin selvitä:)

Onpa siellä tehty aivotutkimustakin.....hih... nallella piti olla se puoli kunnossa:)

Vouh... kuka, kuka muukalainen

Ensin koirat ei olleet moksiskaan Topista, mutta illan tullen Inkun suvaitsevaisuus ei meinannut riittää millään... miksi ihmeessä meille on tullut tuollainen kaveri joka ryömii pitkin pihoja. Se ei puhu eikä pukahda eikä leikikään yhtään, tyhmää. Harmi kun videonpätkä on tuollainen pätkittäinen ja mahtavat äänetkin puuttuvat. Mutta voit vaan kuvitella millainen kuorolaulu kahdesta hämmästyneestä ja ärsyyntyneestä villakoirasta lähtee:)

Voi Ilona.....

Mistä tietää että Ilona on ollut multahommissa.... hmm... SOTKUSTA:)

Oma maa mansikka......

Ihanat ensimmäiset ja parhaat mansikat ovat kypsyneet ja pikkuiset ovat saaneet suunsa makeaksi ja vaatteensa punaisiksi. Muutamia melkoisia kypsiä mollukoita on hävinnyt mummin mansikkapensaista, tämä kuvattu marjakin on yli neljä senttiä halkaisijaltaan paksuimmasta kohdastaan. Mansikat on niin suosittuja, että niitä on varattu raakileina. Hmmmm.. vielä kun pysyisin perillä kumpainenko minkäkin on varannut.

Heinäs Topi tuli taloon

Jess.... Toivo Heinänen  saapui tänään kotiin:) Sovittu kotiinkuljetus tapahtui juuri niin kuin olimme puhuneet. Topin mukana tuli nippu ohjekirjoja ja dvd-levy. Nyt pääsemme tutustumaan ja totuttelemaan toisiimme. Rajojen asennus tapahtuu tiistaina, jollloin pääsemme heti testaamaan kuinka yhteityömme Topin sujuu. Jännä nähdä kuinka koirat suhtautuu uuteen ikiliikkujaan pihalla, vielä eivät ainakaan ole vekottimesta moksiskaan, mutta sitten se selviää kun Topi lähtee itsekseen mittailemaan tiluksia:)

Kiva... myyjä oli lisäasennusosien laatikkoon laittanut tämmöisen lapun.... hauskaa hän on "hengessä" mukana:) Kiitos kaikesta tähän astisesti!

Toivon - päivä

Tänään sattuin sopivasti Toivon nimipäivä..... ONNEA TOPILLE!

Sain myös väliaikatietoja Topin tulosta... hän on matkalla ja kotiin asti tulee ja asennetaan maanantaina, jos ei tule mitään ylimääräisiä esteitä. Hyvä kun menee vielä viikonlopun yli, ennätän vielä tasotella ja suunnitella herran kulkureittejä. Täällä kaikille halukkaille on talkoohommia, kevyempää ja raskaampaa puutarhahommaa löytyy jokaiselle kunnon mukaan:)

Nimi uudelle perheenjäsenelle

Uudelle kaverille, robottileikkurille pitäisi keksiä joku kiva nimi. Ninu lupasit auttaa... auta tätiä:) 

Olen miettinyt ja selannut kaikkia nimiä, mutta  valitettavasti osuva ei ole vielä sattunut kohdalle. Hän voisi olla mies talossa, kun me muuten ollaan kaikki tyttöjä koirien kanssa. Lisäksi mietä on huomattavasti mukavampi komennella kuin naispuolista kaveria.

Jotain olen harkinnut ja tähän listasin joitain, joista ei mulle tuu mielleyhtymää kehenkään tuttuun... Pekko (maan jumala) Kaarlo Kaapo Usko Uuno Aatu Elmeri Ernesti Justus Kalle Kyösti Oskari  Simo  Tauno Unto Veikka.

Mietitääs nimi ja yritetään jos saataisiin vielä tässä kesän korvalla vietettyä nimiäiset uudelle perheenjäsenelle.:) Mansikka kakkua tässä tekisikin jo mieli.

Nurmikon hoito kyllästyttää

Olen totaaalisen kyllästynyt nurmikon hoitamiseen, vallankin kun voimat ei meinaa siihen riittää millään tähän aikaan vuodesta..... heh... puolen vuoden päästä on huomattavasti vähempi hommaa:)

Minulla on ollut käytössä perinteinen työnnettävä leikkuri, joka kylläkin on toiminut ihan moitteettomasti. Teränkin olen ihan ite rälläkällä teroittanut ja silti se tekee edelleen ihan siistiä jälkeä. Sitten viime viikonloppuna sain lainaksi traktorimallisen ajettavan leikkurin, joka jooo... oikein kiva peli, mutta valitettavasti pihassani on sen verran  pieniä nurmikkoalueita paljon, ettei traktori kääntynyt niin näppärästi kuin olin ajatellut. Tosin oikean käden voimanpuutekin saattoi vähän vaikeuttaa ajamista, koska kone on aika raskas käännettävä, siinä kun ei ole ohjaustehostinta:)

Kaikesta tästä suivaantuneena lähdin yhtenä päivänä kaupunkiin ruohonleikkureita katselemaan vähän sillä silmällä ja ajatuksella, että ehkä tyydyn tässä vaiheessa vetävään leikkuriin, koska sellainen etuleikkurillinen kone tuntui budjettiini aivan liian kalliilta. Voi maailama miten monenlaisia leikkureita onkaan olemassa ... vetää edestä, vetää takaa ja molemmilla pyörillä ja vetoa voi säätää ja leikkuleveyttä on vaikka kuinka montaa sorttia. 

Ekassa liikkeessä kaupungilla myyjä oli oikein ystävällinen ja pienen jutusteluhetken jälkeen hän halusi esitellä ajettavan leikkurin, jonka kuitenkin totesin liian kalliiksi. Sitten siirryimme tutkimaan ruohonleikkuurobottia, josta kiinnostuin  oitis... voiko olla suurempaa haavetta kuin että joku uskollinen kaveri huolehtii nurmikkoni lyhyenä pysymisestä 24/7. Tosin hintaakin oli vielä parin tonnin tienoilla, mutta kuitenkin vähempi kuin ajoleikkurilla. Otin kaupasta esitteet ja päätin käydä kysymässä vielä toisesta kaupasta. Toiseen kauppaan ajellessa en malttanut olla vilkuilematta esitettä ja piti siinä lueskella myös brosyyriin präntättyjä tietoja leikkurista, onneksi pysyin tiellä enkä törmäillyt muihin tiellä liikkujiin.

Toisessa kaupassa aloitin taas vilkuilun vetävästä leikkurista... myyjä oli oikein ystävällinen ja kun hän kuuli leikattavan nurmikon koon ja sen etten ole enää ihan terve hoitamaan nykyistä leikkuuprojektiani, päädyimme myyjän kanssa tutkimaan sielläkin robottileikkureita. Siellä oli jopa ihan "käytössä" yksi mallikappale. Tosin turvallisuussyistä siinä ei ollut terät paikoillaan, mutta siitä kuitenkin näki kuinka robotti liikkuu ja siirtyy "ruokailemaan" latauspisteeseen kun virta alkaa käymään vähiin. Jännän oloinen peli:)

Leikattava alue pihallani melki pari tuhatta neliömetriä, siksi minun tulisi valita suurin malli. Mallia ei löytynyt varastosta, joten sovimme, että myyjä soittelee tarjouksen koneesta, kun hän selvittää mistä kaukaa kone löytyy ja mikä sille on tiukka tingitty hinta. Niinpä lähdin muille asioille kaupungille, mutta en kyllä saanut ajatustani irti robotista :)

Kotimatkalla myyjä soittelikin ja kertoi tarjouksensa, joka oli ihan samansorrtinen kuin edellisen kaupankin tarjous. Täällä kaupassa on kuitenkin yhteistyötä paikallisen yhdistyksen kanssa, sieltä nuoret tulevat edullisesti asentamaan leikkurin tarvitseman johdon, jolla asetetaan robotille leikkurajat. Sellaisella letkulla rajataan esim omenapuut, kukkapenkit ja tietysti tarvittaessa tontin rajat, ettei työmies eksy naapurinkin pihaa siistimään. Onhan se hyvä ettei kaveri leikkele aivan kaikkea nurin omasta tai toisten puutarhasta.

Lupasin miettiä asiaa ja palata perjantaina asiaan uudestaan. Siinä oli muutaman päivän hillitön surffailu netissä. Tuli katseltua videoklippeja koneista, testituloksia ja tietysti keskustelupalstojen juttuihinkin tuli tutustuttua. Kaikki pääsääntöisesti kehuivat laitteitaan ja siinä mulle tuli mieleeni, että on tääniitä vempaimia, että on pakko kehua kun on tullut kallis vehje ostettua, eikä sitä voi silloin enää haukkuakaan menettämättä kasvojaan:) :) (no nähtäväksi jää)

No joka tapauksessa päätin, että robotista tulee meille uusi apulainen ja perheenjäsen. Perjantaina kävin taasen kaupungissa ja teimme robottileikkurista kaupat. Kaikki sujui oikein hyvin ja ystävällinen myyjä lupasi itse henkilökohtaisesti hoitaa kaupat loppuun. Niinpä jäin odottelemaan robottia, joka joudutiin tilaamaan Ruotsista asti ja odottelen ilmoitusta , milloin asentajat ennättävät omiin homminsa pihaani. Tosi jännää.