Talvinen juhannusviikko

En vaan lakkaa ihmettelemästä Topin sitkeyttä. Se vaan hyristelee pitkin pihoja, vaikka vettä, räntää ja rakeita sataa vaakaan ja lämpötilakin on melki pakkasen puolella. Se jaksaa väsymättä kuljeskella ympäri puutarhaa ja leikkoa ruohoa lyhyemmäksi. Ruoho on tasaisen pitkää koko ajan ja näyttää tuuheammalta ja vehreämmältä. Ja Topi on ollut toiminnassa vasta vajaan viikon. Yllättävän tasaiselta jälki näyttää, vaikka nurmikkoalueeni on aika suuri ja tosi kiemurainen eikä mikään selkeä.

 Topi alkaa muistuttaa pikku hiljaa täydellistä miestä, se on hiljainen, tottelevainen, ahkera, "myötäileväinen mielipiteisssään" ja osaa itse ruokkia itsensä nälkäisenä... ja tietysti..... viihtyy ulkoruokinnassa:) Topi on päässyt sisälle kaksi kertaa meillä ollessaan, silloin satoi aivan kaatamalla ja mun kävi ressukkaa niin sääliksi, että hain sen kuivattelemaan eteiseen enimmän rankkasateen ajaksi.... äitin sanoin: inhimilliset tunteet heräsi:)