Miltä näyttää Nokia Lumia 920 kun se putoaa 100 km:n vauhdista auton katolta ja viruu seitsemän viikkoa tienpenkalla?...... kuvittelepa:)

No tältähän se näyttää:)

Yhden raasun puhelimen tarina:

Sunnuntaina 19.7.2015 minulla oli tiiviisti aikataulutettu ohjelma, oli konserttia, kyläilyä ja kesäteatteria. Kaikki lähti jo heti päivän alussa pieleen kun aamusaunan jälkeen nukahdin sohvan täytteeksi enkä ennättänyt konserttiin ollenkaan.

Huojentuneena aikataulujen helpottumisesta ajattelin että onpa kiva kun voin mennä ystävieni luo kyläilemään ilman kiirettä. Juuri kun olin saanut itselleni punaa huuliin ja säihkettä silmiin ja muutenkin itseni lähtövalmiiksi, puhelin soi. Vastasin. Kun olin muutenkin jo menossa ajattelin jutella puhelun siinä kävellessäni autolle ja mahdollisesti ajomatkani aikana muutenkin. 

Autotallille auton viereen päästyäni, jostain syystä minun piti penkoa jotain takapenkiltä,,,, en musita enää mitä. Siinä penkoessani puheluni loppui ja jatkoin penkomistani, mikä  pirulainen penkominen ei onnistu puhelin kädessä....jolloin ílman tietoista tekemistä, Laitoin puhelimen auton katolle ja hollasin sen oikein kattokaiteiden alle, ettei vaan putoa. (Minä joka aina tietoisesti olen varonut laittamsta mitään auton katolle, koska tiedän kuinka siinä käy)

Tyyrinä tytön tyllerönä lähdin matkaan tajuamatta ja muistamatta että vanha sotaratsuni Lumia pötköttää katolla. 

Ajelin kyläpaikkaani lähes viidenkymmenen kilsan päähän. Kahvittelin ja paransin maailmaa aivan tyytyväisenä kylässä. Sieltä lähdin ajelemaan kohti kesäteatteria. Jo automatkallani aloin kaivamaan puhelinta käsilaukustani, mutta sitä ei vaan löydynyt. Parikymmentä kilometkiä kun olin pengannut käsilaukkua ja auton istuimen välejä, oikein pysähdyin ja nousin  autosta ulos penkaamaan lattioita ja penkin välejä, mutta puhelin oli vaan hukassa. Sitten jatkoin matkaani ja ajattelin, että kyllä se jostain löytyy kun pääsen kotiin, koska ei se ole voinut kyläänkään jäädä koska sen verran sentään muistin, etten ottanut sitä sisälle, ettei kukan häiriköisi kyläilyäni.

Jatkoin kummissani matkaani, jota oli vielä joku viisi - kuusikymmentäkilometriä jäljellä. Juuri ennen kuin pääsin teatterin pihaan jokin lamppu syttyi ja silmissäni pyörii nauhoitettu filmi siitä kuinka työnnän puhelinta kattoaiteen alle.... voi ei. Solloin tajusin... laitoin ja jätin puhelimen katolle.  Äkkiä pysäytin, mutta katollani ei ollut Lumiaani enää, olipa  ihme:) Silloin tajusin koko hirveyden....Mutta juuri mitään ei ollut tehtävissä enää.... ei muuta kuin nauttimaan kesäisestä teatterista.

Kotimatkalla teatterista ajoin silloin illalla myöhään ihan hiljaa ja toisten tientukkona ja yritin vilkuilla tien reunoja josko puhelinta näkyisi, mutta koko matkalla ei näkynyt vilkaustakaan. Tulin kotiin ja ajoin vielä alkuperäistä reittiäni takaisin päin ja yritin vielä sitenkin tsekkailla puhelinta, mutta ei jälkeäkään. Palasin takaisin kotiin ja lähdin kävelemän jonkun kilometrin verrran alkuperäistä reittiäni pitkin mitään kuitenkaan löytämättä.

Vielä muutamina päivinä ajelin ja etsin puhelinta, mutta kun ei niin ei. Menetin jo toivoni ja marssin puhelinkauppaan, jossa myyjälle kerroin kommelluksistani. Myyjä sanoi, että puhelin todennäköisesti olisi ehjä jos se löytyisi, lasi vaan ehkä olisi rikki. Tätä mallia Lumia puhelinta kuulemma voisi käyttää melki vaikka vasarana.  No eipä vaan löytynyt aarrettani.

Puhelimen yht äkkinen katoaminen tai varmaan särkyminenkin on yllättävän lamauttavaa, kun siellä on nykyään kaikki. Eniten minua harmitti uusimpien kuvien katoaminen ja puhelinnumerot, joita en ollut varmuuskopionut minnekään.

 Aika kului ja viimein opin jollain lailla käyttämään uutta Samsungianikin, vaikka sen käyttöä vastaan taistelin alkuun kovasti:)

Sitten tuli tämän viikon torstai 3.9. ja  sain puhelun jossa kerrottiin että mun puhelimeni on löytynyt. Erään naapurini vävypoika oli sen löytänyt ysitien penkalta päiväkävelyllään. 

Löytäjä oli putsannut enimmät pölyt ja hiekat puhelimestani ja laittanut sen latautumaan. Heti se ei ollut lähtenyt latautumaan, mutta jonkin ajan kuluttua oli virta kelvannut puhelimelle. Siten hän oli saanut puhelimen auki.

Hän tutki puhelintani ja löysi äidin ja isän numerot, keiden yhteystiedot hän oli Fonecta finderista tsekannut ja arvellut puhelimen omistajan olevan kaukaa, koska molempien vanhempieni numerot löytyivät muualta päin Suomea. Sitten löytäjä kertoi, että päätti sen verran "rikkoa" yksityisyyden suojaa, että katsoi mitä tekstivistejä puhelimesta löytyisi. Niistä tiedoista hän löysi tekstarin, jossa toinen naapurini, hänelle tuttu, oli laittanut vesimittarin lukeman minulle. Löytäjä oli soittanut naapurilleni ja kysynyt, kelle hän ilmoittaa vesimittarin lukeman, että hän on löytänyt kyseisen henkilön puhelimen ysitien ojasta, No naapurini tietysti heti tiesi kenen puhelimesta oli kyse. 

Naapurilleni tuli kova hätä saada minulle tieto puhelimeni löytymisestä,etten vaan ennätä ostaa uutta puhelinta, koska hän ei ollut kuullut puhelimeni katoamisesta. Naapuri lähti vauhdilla ilmoittamaan minulle tietoa, mutta en ollut tuolloin kotona, joten hän yritti soittaa tyttärelleni ilouutista saamatta häntäkään puhelimen päähän. Kekseliäänä naapurini arveli minun olevan läheisellä kirpparilla, jonne hän marssi touhuissaan kirpparilta minua kyselemään. Siellä tiedettiin puhelimeni tarina, joten osasivat heti kertoa, etta puhelin on hukkunut jo kauan sitten, joten ei oo enää mikään hätä kun uusi puhelinkin on jo ostettu. Kirpparilta sitten soitettiin minulle hämmästyttävä ilouutinen. 

Olin niin innoissani, että lähdin siltä istumalta kahvin ja pullan kassa puhelintani lunastamaan naapuristani. Kyllä siinä oli meille kaikille ihmettä kerrakseen ja näin sain puhelimeni takaisin.

Tarina on minusta tosi ihmeellinen, koska löytöpaikka on sellaisella kohdalla,.jossa vauhti on jo 100 km/h. Ja toisekseen puhelin on maannut siinä tien pölyssä, tomussa ja vesisateessa lähes seitsemän viikkoa ilman mitään suojaa. Puhelin käy ja kukkuu ihan kuin ennenkin ja voisin väittää ettei siinä ole uutta naarmun naarmua. Puhelimessa oli suojakalvo, sama joka kuvissakin ja takakannen suojana oli silikoninen suojakuori.... mikä lie suojeli kapistusta?:)